Lisätietoja /juttuja
 |  |
 |  |
Elokuun 2018 "kiviretki"
Elokuun lopulla tutustuttiin mielenkiintoiseen rautamalmikohteeseen Rautakoskella, käytiin munkkikahveilla Pilpalan Lättiksellä ja lopuksi vieraltiin Geologian Tutkimuskeskuksen kiviarkistossa. Mukana oli 17 innokasta malmista ja kivistä kiinnostuneita - mukana sekä vakinaisia loppilaisia että loma-asukkaita.
|
Yhdistyksen10-vuotistapahtuma, Pirunkallion Prammi 30.8.2014
Yhdistyksen 10-vuotistapahtumassa Pirunkallion Prammilla 30.8.2014 pidettiin puheita, esiteltiin yhdistyksen historiikki, esitelmöitiin sienistä ja kisailtiin monessa lajissa. Tervehdyksen toi myös Lopen kunnan vapaa-ajanpäällikkö Tuula Pirinen ja toi kunnalta 100 euron lahjoituksen yhdistyksen toimintaan. Paikalla oli 14 mökkikuntaa ja 24 henkilöä. Makkaranpaiston ja kakunsyönnin lomassa pelattiin kesäisiä pelejä; tikanheittoa, "mölkkyä" sekä hevosenkengänheittoa. Salmijärveläiset veivät kisoissa kolmoisvoiton: 1. Pirjo Aaltonen - ylivoimainen varsinkin hevosenkengän heitossa 2. Antti Aaltonen 3. Erkki Palonen. Onnittelut voittajille ja kiitos kaikille mukana olleille ja tapahtuman puuhanaisille ja -miehille. |
 | Mölkkymestaruuskilpailut.PDF (1.8 MB) Juttu vuoden 2011 kesätapahtumasta / Lopen Lehti |
 |
 |
 |
 |
LLLA:n Loppi tutuksi –kierros 7.7.
Ensimmäinen kohde oli Lopen Vanha kirkko, Santa Pirjo 1660-luvun lopulta. Kirkko on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista, sen suojelupyhimys on Pyhä Birgitta. Kirkko on vaatimaton, rakennettu käsin veistetyistä hirsistä, katto on katettu päreillä. Kirkkoa laajennettiin 1700 –luvulla ja palautettiin alkuperäiseen malliinsa 1916, jolloin mm. ulkoseinät vuorattiin laudoilla vanhojen hirsien säästämiseksi.
Lehtereitä on kaksi, sakariston yläpuolella piikojen lehteri ja länsipäädyn ns. mestarismiesten lehteri, jonka kaiteet ovat kauniit. Alttaritaulu on palaneesta toisesta kirkosta, puuleikkauksin koristeltu saarnastuoli poikkeaa karusta ympäristöstä. Kirkossa ei koskaan ole ollut sähköä eikä minkäänlaista soitinta. Vanhaa kirkkoa on tarvittu, sillä kaksi seuraavaa kirkkoa paloivat ja vielä kolmaskin sisäosiltaan. Onneksi kirkko ei kelvannut loppilaisille, kun sitä aikanaan huutokaupattiinkin, välillä se palveli kirkkona, välillä heinälatona, nykyään Vanha kirkko on suosittu vihki- ja kastekirkko.
Launonen on yksi Lopen kolmesta taajamasta, asukasmäärä on n. 1400. Kylän alueella on asuttu jo kivikaudella, runsaasti löytöjä on rautakaudelta. Kylän nimi viittaa eränkäyntivaiheeseen, sillä kantasana ”launa” merkitsee Hämeen murteessa saalista ja tulosta.
Launosissa on kaksi monivaiheisen ja mielenkiintoisen historian omaavaa kartanoa; Santamäen ja Launosten kartanot. Ensin käytiin kävellen tutustumassa Santamäen kartanon vaiheisiin, johon liittyvät Yrjö-Koskiset ja Paloheimot. Santamäen kartanon alueella on kolme eri aikakauden päärakennusta. Nuorimmassa asuu Martti Paloheimo perheineen, seuraavassa Hannele Yrjö-Koskinen, vanhin rakennus on parhaillaan myytävänä.
Launosten kartanolla kuultiin kartanon vaiheista aina vuodelta 1613, jolloin Kustaa II Adolf palkitsi Göran Brünowin sotasaavutuksistaan mm. rälssitilalla Launosissa. Osakeyhtiö tarjoaa elämyksiä niin ratsastuksen, retkeilyn kuin karjankasvatuksen merkeissä.
Yhtiön pääkehittyssuuntia Highlander -karjankasvatuksen lisäksi ovat piha- ja viherrakentaminen sekä ratsastuspalvelut, hevosten koulutus ja elämysmatkailu, http://www.launostenkartano.com/
Launosista siirryttiin Leppäniemen kartanoon Salonkylään, missä isäntä Yrjö Kassari kertoi kartanon vaiheista ja emäntä Virpi Kassari esitteli Kartanoputiikki Punaisen Tuvan. Leppäniemen vanha päärakennus oli peräisin 1840-luvulta. Nykyiselle omistajalle Kassarin suvulle Leppäniemi siirtyi 1879. Erland Kassarin jälkeen vuonna 1914 omistajaksi tuli hänen poikansa Paavo, joka toimi isänsä tavoin vilkkaasti kunnan eri toimielimissä. 1920-luvulla rakennettiin Leppäniemeen uus,i edelleen käytössä oleva päärakennus. Salonkylässä Punelian rannalla sijaitseva Marskin Maja on lohkaistu Paavo Kassarin aikana Leppäniemen maista.
Viimeinen kohde oli Riihisalo, jossa lounaan jälkeen pelattiin perinteinen mölkkykisa.
Salonkartanon ensimmäiset tiedot ajoittuvat 1650- luvulle, jolloin kuningatar Kristiina lahjoitti tilan Helsingin kaupungin pormestarille Lårens Håkanssonille. Vuonna 1844 vääpeli Carl Gustav Laurentz myi tilan vävylleen Adolf Fredrik Sohlmanille ja tyttärelleen Fredrica Amalia Laurentsille. Sohlman alkoi raivata ja rakentaa uudisrakennuksia toisen kartanokeskuksen kehittämiseksi, kartanon nimeksi tuli Leppäniemi. Sohlman myi kolmanneksen tilasta Johan August Lindbergille, aluetta alettiin kutsua Salmioksi. Näin Salonkartano jakautui kolmeen. Tila siirtyi 1904 Solmu Toivo Matias Helteelle joka isännöi kartanoa kuolemaansa, vuoteen 1958, saakka. Riihimäen kaupunki osti 1965 Salonkartanon päärakennuksen sekä yhdeksän hehtaaria maata virkistysaluekäyttöön ja nimi muutettiin Riihisaloksi.
Rautakoskenruukin perusti A. F. Sohlman 1850, löydettyään kartanon järvistä järvimalmia. Malmi osoittautui erinomaiseksi kankiraudaksi, siitä valmistettiin kirveitä, patoja, nauloja, kuokkia, talikoita, vasaroita ja lehmien kytkyitä. Lopen vaakunassa onkin vuorovärinen raudan merkki.
Riihisalon vieressä oleva Makasiininmäki on Lopen tunnetuin ja tutkituin esihistoriallinen alue polttokenttäkalmistoineen ja hautakumpuineen.
http://www.loppi.fi/Loppi/Palvelut/Kuntapalvelut/Vapaa-aikapalvelut/Kulttuuri/Opaskurssi/
Tästä linkistä löytyy lisää tietoa Paloheimosta ja Yrjö-Koskisesta sekä myös Lopen suuresta miehestä, Sakari Pälsistä.