Räyskälän nimistöä

Paikannimet ovat olleet alkuun muistinvaraista tietoa, joka siirtyi sukupolvelta seuraavalle suullisesti. Aikanaan ne merkittiin kartoille ja arkistojen nimilipuille. Karttoja tehtiin käytännön tarpeisiin, isojakokartat, taloudelliset ja topografikartat. Kartoissa olevien nimien määrä on rajallinen, kun taas talletetut nimet on kerätty nimistöntutkimusta varten.

Ensimmäinen paikannimiä Räyskälästä sisältävä kartta on F.J. Fonseenin v. 1752 laatima Lopen pitäjänkartta. Miltei kaikki nimet ovat järvien nimiä, useat toisia kuin nykykartalla. Paskolampi tarkoittaa nykyistä Parkuvaa ja Tourjärvi on merkitty Tuorilammeksi, Yli-Mylly Juvalammeksi.

Vanhin varsinainen kylä-kartta Räyskälästä on A. Nordenstedtin piirtämä isojakokartta vuodelta 1795. Siinä mainitaan 8 pellon ja 27 niityn nimeä. Nykykartalla ovat Vähäpelto, Vähäpellontausta ja Mäenpää, niityistä mm. Lamminranta, Lella ja VähäKoskua.

Suullista tietoa kerättiin jo 1900-luvun alussa sekä 1960-1970 luvuilla. Iso osa nimistä liittyy tavalla tai toisella maatalouteen ja jo nyt osa on jäänyt unohduksiin, koska esim. niittyjen ja pienten peltojen nimiä ei enää tarvita. Kokoelmassa heijastuu menneiden vuosikymmenten elämä, työn ja vapaa-ajan kirjo.

Kala-apajista muistissa on Tuuratöppyrä ja Herikka Kaartjärvessä. Verstaanlahden rannalla Taipaleen järvellä parkittiin aikanaan nahkoja, tervahautoja poltettiin vanhastaan erityisesti Länsi-Lopen mäntykankailla. Tervahaudanmäki ja Miilumäki viestivät perinteisestä elinkeinosta. Tuulikaivon niityn lähteessä ja Kaartjärven Likolahdessa liotettiin pellavaa. Pyhälammin talon eka pelto oli luontevasti Vanhapelto, Koppeli on ollut tavallinen peltotilkun nimi. Haapainpelto, Hongisto ja Katajapelto ovat saaneet nimensä ympäröivästä puustosta. Rahikon muonamiesperhe, Henriikka ja Eerikki, raivasivat Eerikin-pellon. Nyt jo hävinnyttä Mattilan talon mäkitupaa Takalaa sanottiin Tunteriksi omaperäisen asukkaansa, Keppi-Tunterin (Dunder) mukaan.

Kansanhuumoria ilmentävät Purinsuon laiteiden Hameenhäntä ja Housunhaara sekä Pitkähuhta –nimisellä niityllä ollut Irvihampaanlato. Keinumäellä oli kyläkeinu 1900-luvun alkupuolella, toinen keinu heilui Lellanmäellä. Tässä keinussa laulettiin ”Tuakaatte pojjaat Lellankeinuun talia taikka voita, ettei se Salon herra kuulis niitä keinun saranoita”. Nuoret polttivat helavalkeita ennen vanhaan Vanhanmäellä ja kyläläiset kokoontuivat iltapuhteiksi Vähä-Myllyn lakealle.

Ämmänoja nimi johtuu siitä, että 1800-luvun puolivälin jälkeen ”yks Ahola tappo muijans sinne ojaan”. Ukkoshuhdanmäellä salama tappoi kolme lehmää ja Sammaslähteen veden uskottiin muuttuvan parantavaksi, jos lähteeseen heitettiin rahaa tai vanhoja hopeaesineitä. Lisäksi se oli päivisin sammalien peitossa, mutta aukeni yöaikaan. Sarvilammesta taas pitäisi löytyä kolmisarvisia otuksia.

Lähde: Lopen Joulu 2001, Heikki Wuorenrinne